Korvaava työ

Applying ecosystem services indicators in landscape planning and management: The ES-in-Planning framework

(Vapaa suomennos Ekosysteemipalveluindikaattorien soveltaminen maisemansuunnittelussa ja maisemanhoidossa)

1. Artikkelin aiheena on esitellä niin sanottu ES-in-Planning framework, eli Ekosysteemipalvelut suunnittelussa -viitekehys. Tässä viitekehyksessä tavoitteena on yhdistää ekosysteemipalveluiden arviointi ja arvottaminen niin sanottuun DPSIR-malliin (joka tulee sanoista Driving Forces, Pressures, State, Impacts and Responses).

2. DPSIR-mallissa periaatteena on, että ensin tunnistetaan sosiaaliset ja taloudelliset tekijät, jotka aiheuttavat muutospaineita ympäristöön. 

3. Kyseisessä artikkelissa esitettävässä viitekehyksessä ekosysteemipalveluindikaattorit tulevat osaksi maisemasuunnittelua arviointityökaluna siten, että niiden avulla arvioidaan ympäristön nykytilaa ja määritetään, miten ympäristö voi tulevaisuudessa muuttua.

4. Viitekehyksen avulla tuotettavaa lisäarvoa sekä sen toteutusta on testattu tapaustutkimuksella, joka sijoittuu Pohjois-Saksaan Steinhuder Meer -järvelle. Maisemassa tapahtuvia mahdollisia muutoksia arvioidaan kahdessa eri skenaariossa ekosysteemipalveluissa tapahtuvien muutosten kautta. Tarkasteltavia ekosysteemipalveluita ovat ruuan tuotanto (tuotantopalvelut), ilmastonmuutoksen hillitseminen (säätelypalvelut), maisemanestetiikka (kulttuuripalvelut) sekä habitaattipalvelut (tukipalvelut). 

5. Valitut ekosysteemipalvelut eroavat toisistaan niin arvottamisessa kuin niiden hyödyntämisessä. Ekosysteemipalveluja ja niissä tapahtuvia muutoksia on totuttu arvottamaan yhteiskunnallisista lähtökohdista sekä asiantuntijanäkökulmista. Tärkeää olisi, että arvottamista voitaisiin viedä pidemmälle sisällyttämällä niihin muutosvaikutusten taloudellinen ja myös sosiaalinen merkitys. Ekosysteemipalveluissa tapahtuvien muutosten soveltamisarvioinnin lisäarvo piilee paremmissa mahdollisuuksissa kehittää kohdistettuja ennakoivia toimia, tiedottaa suunnitteluvaihtoehtojen välisistä kompromisseista sekä yhteystyön helpottamisessa eri sidosryhmien välillä. 

6. DPSIR-mallin lisäksi toisena työkaluna artikkelissa mallinnetussa viitekehyksessä on niin sanottu PRESET-malli (Practice-Oriented Ecosystem Services Evaluation), jota on työssä mukaillen hyödynnetty. PRESET-malli puolestaan koostuu viidestä osiosta oheisen kuvan mukaan. Keskiössä on ekosysteemipalvelut, jotka tässä ymmärretään joko suorina tai epäsuorina hyötyinä ihmisen hyvinvoinnille. Tarkemmin niitä määritellään huomioiden sekä niiden kokonaisuudessaan tarjoamat luontohyödyt että myös sen mukaan, mitä kyseisistä ekosysteemipalveluista todellisuudessa nykyhetkenä hyödynnetään.

7. Artikkelissa ehdotetaan, että DPSIR-mallia sekä sovellettua PRESET-mallia hyödynnetään ”ES maisemansuunnittelussa” -viitekehyksessä siten, että PRESET-mallin avulla erotellaan tarkemmin DPSIR-mallissa määritellyt tekijät. Näkemyksen mukaan muutospaineet voivat olla joko ekosysteemejä tukevia auttamalla ylläpitämään, parantamaan tai palauttamaan ekosysteemejä ja niiden palveluita, tai ne voivat olla luonteeltaan negatiivisia, eli ekosysteemejä ja niistä saatavia palveluja heikentäviä.

8. Tapaustutkimus sisältää skenaariopohjaisen maisemasuunnitteluprosessin suorittamisen kahdella eri tavalla. Ensimmäisessä mallinnuksessa demonstroidaan, kuinka maisemasuunnittelu yleensä etenee, kun noudatetaan perinteistä DPSIR-pohjaista lähestymistapaa. Toisessa mallinnuksessa tutkijat kokeilevat mahdollisia menettelyjä ja tuloksia perinteisen lähestymistavan muuttamisesta eriytetymmällä analyysillä, kuten ES-in-Planning -kehyksessä ehdotetaan.

9. Artikkelin tapaustutkimusaluetta hallitsevat niityt ja metsät (n. 1350 ha), pellot ja nummialueet. Noin kolmannes maaperästä on turvetta. Tulokset osoittavat muun muassa, että muutosherkkyyden arvioinnin avulla voidaan esimerkiksi tapaustutkimusalueella tunnistaa ne niittyalueet, joiden suojeleminen ja ennallistaminen olisi ilmastonmuutoksen hillinnän kannalta merkityksellisintä. 

10. Tutkijoiden mukaan ehdotettu kehysmenetelmä tarjoaa paremman lähtökohdan ekosysteemipalvelun käsitteen tosiasialliseen soveltamiseen maisemasuunnittelun käytännön alalla. Työssä mallinnettu kehysmenetelmä eroaa aikaisemmista ehdotuksista kahdella tavalla: ensinnäkin tässä on otettu käyttöön eritelty ekosysteemien arviointimalli, jossa käytetään erillisiä indikaattoreita tarjotuille ES-indikaattoreille, ihmispanoksille ja hyödynnetylle ekosysteemipalveluille. Toisekseen kehysmalli tarkastelee vaikutuksia ekosysteemipalveluiden muutosten vaikutuksia ihmisten hyvinvointiin.

Tapaustutkimuksessa laadittu luettelo ehdotetuista ekosysteemiindikaattoreista osoittaa, kuinka ES-indikaattoreita voidaan arvioida ja arvottaa suhteessa voimassa olevaan lainsäädäntöön ja direktiiveihin. Tämän linkin muodostaminen on tärkeä edellytys ES-indikaattoreiden soveltamiselle suunnittelussa ja johtamisessa.